Molempien asujeni pohjana oli farkkujen erilaisuus. Soturin osalta ajatuksenani jäykkyys, graafisuus sekä hallittu ja halusin hyödyntää farkuista erilaisia osia, kuten vyötärökaitaleet, päälitikatut saumat, vetoketjut, napit ja taskut.
Minna ehdotti minulle, että tekisimme yhden asun yhdessä, johon minä voisin toteuttaa toiveeni korsetin teosta ja hän tekisi krinoliinin. Idea oli loistava ja se piti ehdottomasti päästä toteuttamaan.
 |
| Minnan luonnos |
Korsetin valmistus alkoi peruskaavan tekemisellä ilman väljyysvaroja. Kuvassa kuosittelua mieluisen mallin löytämiseksi. Suurena apuna oli Johanna Pohjanmiehen Korsetti! -kirja, josta sai hyviä ohjeita koko prosessiin. Suuri kiitos myös Mialle ja Hannalle neuvoista ja tuesta!
Ensimmäisessä protosovituksessa todettiin, että kaavoihin voisi tehdä poistoja kuvan mukaisesti. Samoin alaosioon täytyi tehdä muutoksia, sillä nyöritys ei mennys kaavoitetun 5cm mukaan, vaan kiristyi alhaalta liikaa. Huomasin samalla myös ettei ompelu ollut niin tarkkaa kuin voisi olla, joten päädyin tekemään vielä muokkaukset protoon.
Ompelun epätarkkuus paljastui ja olin tehnyt poistoja jo liikaa, sillä nyt nyöritys jäi liian avoimeksi. Malli oli kuitenkin nyt huomattavasti parempi, joten tein lisäyksiä tasaisesti pystysaumoihin lähinnä sivuihin.
Kankaan tuin kokonaisuudessaan ennen leikkaamista, sillä siinä oli pientä jouston varaa ja korsetissa kankaan tulisi olla mahdollisimman napakka. Leikkuu ja ompelu oli tehtävä tarkasti, joten terävä kynä ja hyvä neulaus olivat tarpeen. Ohensin myös saumanvaroja, jottei tulisi liiaksi päällekäisyyttä. Plansetin ompelu ja korsetin luuttaminen vaati hieman perehtymistä ja niissä oli huolehdittava, että ommel tulisi mahdollisimman liki, oikea kohdistus ja että luut tulisivat juuri oikean mittaisiksi. Sirkkoja en myöskään ollut aiemmin laittanut.
Alkuun en ollut ajatellut korsettia vuorittaa, mutta koska kankaan joutui tukemaan, niin sisäpuoli vaati siistimpää ulkomuotoa. Vuorina käytin perus puuvilla lakanakangasta.
Korsettia on hyvä säilyttää laskostettuna tai henkarin poikkipuulla roikkuen. Pesua tulisi välttää ja alla on hyvä käyttää esim. tuubitoppia, jotta korsetin käyttöikä pitenee. Mahdollisten tahrojen poisto lämpimässä vedessä käsin pesten ja säännöllinen tuuletus ovat hyviä.
Oli todella mielenkiintoista päästä toteuttamaan tällainen projekti, sillä sitä se itselle oli. Korsetin tekemisessä löytyy monenlaisia eri vaihtoehtoja niin mallin, kuin luuttamisen osalta. Itselle malli oli selkeä, mutta käytin paljon aikaa tikkausten ja lopullisen ulkomuodon pähkäilyyn. Vaikka olen pitänyt itseäni tarkkana ompelijana, tuli korsetin kohdalla olo, etten tiennyt siitä aiemmin mitään. Haastavinta oli juuri oikean mallin löytäminen ja tasaisen siisti lopputulos. Onnistuin mielestäni lopulta hyvin ja toivon että tulee sopiva tilaisuus, jossa korsettia käyttää.
SOTURI
Warriorin asussa halusin paidaksi kokeilla Maison Margielan sock sweater -paitaa, johon löytyi ohjeet netistä. Olisin alunperin halunnut hyödyntää hieman eri värisiä sukkia, mutta budjetin vuoksi käytin mustia, jotka sain ostettua edullisesti.
Paidan toteutus oli hyvin simppeli ohjeiden mukaisesti. Itse päädyin jättämään miehustan kantapäät pusseiksi, sillä juuri nämä kantapäiden kohdat hihoissa olivat minua alunperin kiehtoneet. Malli on itselle hieman nafti, mutta ehdottomasti haluan kokeilla jatkossa uudenlaista paitaa. Sain jo inspiraation ylijääneistä sukan kärjistä ja jos ei aika olisi loppunut kesken, niin olisin sen halunnut toteuttaa jo näytöstä varten.
Warriorin asussa keskityin pääasiassa pala farkkujen tekoon. Minulla oli pohjana farkut, joissa oli valmiiksi mielenkiintoinen vyötärö osio. Kaavoitin housujen lahkeet ja tein paloille pohjan lakanakankaasta.
Kaikki farkut tulivat lahjoituksena Kierrätyskeskus Patinasta tai olivat minun omia vanhoja. Sen jälkeen alkoi farkkujen pesu ja lajittelu. Tiesin, että onnistun materiaalin kanssa levittäytymään, sillä halusin että kaikki olisi nähtävilläni samaan aikaan. Onnekseni koululta löytyi tyhjä toimistohuone, jonne sain linnottautua tätä palapeliä rakentamaan!
Ensimmäiset asettelut tein lahkeiden ollessa aukinaisena tasona (kuten kaavoitusvaiheessa) pöydällä. Onneksi tein välisovituksen, jossa selvisi että palojen asettuminen aiheutti vääristymän pihtipolvista ja taakse tuli liian selkeä ero uuden ja vanhan osion suhteen. Joten asettelu oli aloitettava alusta uudelleen.
Tällä kertaa neulasin uudet lahkeet vanhojen päälle, jotta sain ne asettumaan oikeaan asentoon. Välisovitus kertoi, että nyt alkoi näyttää paremmalta ja pystyin pelaamaan tetristäni loppuun asti.
Neuloituksen jälkeen ohensin paloja mahdollisimman paljon ennen ompelua, jotta turha paksuus jäisi pois. Silti ompelussa oli vaikeita kohtia ja muutamat neulat sain katkottua. Lopulta ompelin lahkeen sisäsauman kiinni ja lahkeet housuihin. Etenkin sisäsauman ompelu oli haastava, sillä pahimmat kohdat sisälsivät useita kerroksia farkkua saumoineen. Viimeiseksi mallailin vielä joitakin paloja lahkeiden ja vyötäröosion päälle niin, että se häivyttäisi sauman kohtaa.
En osannut alkuun ajatella, kuinka haastava projekti tämä olisi. Verta, hikeä, kyyneleitä ja kipeät kädet vääntämisestä. Farkku ei saumoineen ainakaan ole helpoin uudelleen työstettävä, mutta mielenkiintoinen kylläkin ulkonäkönsä vuoksi. Rakenteiden lisäksi oli kiva pelata myös eri sävyjen kanssa. Lopputulokseen olen suhteellisen tyytyväinen. En ihan onnistunut niin hyvin sellaisessa armeijamaisessa järjestyksessä, kuten olin ajatellut ja tekemisessä oli käytettävä hieman enemmän isompia pintoja, kuin oli alkuun suunnitellut. Pohjana olleet farkut myös sisältävät elastaania, joten istuvuus hieman kärsiin lahkeiden ollessa painavammat.
Paidasta en varsinaista kustannuslaskelmaa tehnyt, sillä en tällaista suoraan toisen ideaa myisi. Sukat kustansivat minulle 2,50€ ja langat n.1,60€. Mikäli tästä kehittelisi oman mallin, arvioisin työtunneiksi pari tuntia ja materiaalin valintaan keskittyisin enemmän. Housujen kustannuksissa näkyy lähinnä työn määrä.
UHRI
Victim asussa minulle oli melko pian selvää, että halusin käsityömenetelmänä kokeilla neulekoneen käyttöä. Tein koneella testejä millaista reikäneuletta sillä olisi mahdollista luoda niin, että silmukoiden paot ja reiät olisivat hallittuja. Olin alkuun ajatellut hupullista takkia, mutta koska päätin hyödyntään tekemäni vanhan villatakin purkulangat, muuttui suunnitelma langan määrän vuoksi hupulliseksi huiviksi. Neulekone oli itselle uusi tuttavuus ja tiesin, että tasaisen pinnan luominen on sillä nopeaa. Reiät täytyi kuitenkin tehdä yksitellen silmukoita siirrellen, joten työstäminen oli huomattavasti hitaampaa. Halusin päälipuolena käyttää neuleen nurjan, sillä sen pinnasta sain mielenkiintoisemman näköisen. Tein huivin muutamasta palasta, joita Vilpertin kanssa yhdessä ommeltiin kiinni.
Huivin kustannukset koostuvat vain työtunneista, joita testailujen vuoksi kertyi paljon. Mikäli tuotetta myisi, ei hinnassa voisi mielestäni millään huomioida koko tuntimäärää näin käsipelillä tehden. Hinta-arvioksi pohdin n. 150€. Lopputulokseen olen itse tyytyväinen ja huivi tulee varmasti itselle käyttöön.
Asun housujen lähtökohtana oli rikkinäinen, revitty ja paikattu. Muutamat pinnat minulla oli alusta asti ajatuksissa toteuttaa ja osa syntyi matkan varrella. Inspiroivin hetki oli, kun muilta syntyi kasa farkkujen purkujätettä ja halusin kokeilla millainen se olisi pintana. Samoin halusin yhdistää neuleen oranssin langan ja muutamat jakustani jääneet jätetilkut.
Näiden toteutus oli kaiken kurinalaisuuden jälkeen vapauttavaa ja tärkein ajatukseni oli, etten miettisi liikaa mitä teen, jotta rähjäinen lopputulos ei kärsisi. Nämä olivat kuitenkin projektini viimeinen työ, joten aika loppui hieman kesken ja olisin halunnut työstää farkut täyteen, eikä pelkkiä osioita. Ulkomuoto ei myöskään ole kiireen vuoksi ihan sellainen kuin tavoittelin, mutta näiden tuunausta voi onneksi jatkaa myöhemmin. Näissä farkuissa kustannuksia tuli vain langoista ja työtunneista. Myyntihinnaksi arvioisin n.100€ tunteihin pohjautuen.
Tämä oli ensimmäinen kerta, kun samanaikaisesti toteutimme useamman asukokonaisuuden. En osannut kunnolla jakaa aikaa eri tuotteiden välillä ja tämä jonkin verran näkyy lopputuloksessa. Ne mihin keskityin kunnolla ja käytin aikaani, ovat kuitenkin onnistuneita ja siihen olen tyytyväinen. Mielestäni onnituin tuomaan myös nuo tavoittelemani hahmot sodan keskellä asujen luonteissa esille. Kaikenkaikkiaan on kuitenkin hieman pettynyt olo. Voi johtua haikeudesta, että viimeinen kouluprojekti ja päässä pyörii ajatus, että olisi voinut ehkä enempi keskittyä kaavoitettuihin tuotteisiin, kuin tuunaukseen. Toisaalta jokaisessa asussa on osa, jonka toteuttamista en haluaisi vaihtaa; korsetti, palafarkut ja reikähuivi.
Kiitos näytöksen upeille malleille Jeminalle, Janikalle ja Linnealle! Ja kuvista kiitokset Jessica, Anne ja Elisa Rajalin.
Suuret kiitokset vielä Minnalle ja Jaana-opelle!!
Tämmönen tuli kiittää ja kuittaa.
